1970-luku: Raumanpitsi herää henkiin

Aloitteen raumalaisen pitsin ja nypläysperinteen ympärille kietoutuneesta tapahtumasta teki Rauman matkailulautakunnan varapuheenjohtaja Pentti Jääskeläinen 1960-luvun lopussa. Määrärahan puuttuessa hätiin astui Rauman taidemuseon intendentti Alpo Sarava, joka järjesti Nypläyksen Harrastajina tuolloin tunnetulle Nyplääjät ry:lle näyttelytilat.

Perjantaina 23. heinäkuuta 1971 Pinnalana tunnetun taidemuseon pihassa avattiin historian ensimmäinen Raumanpitsiviikko, joka tänään on yksi Suomen vanhimmista yhtäjaksoisesti järjestetyistä kaupunkifestivaaleista.

1971 – Pinnalasta pitsiparatiisi

Ensimmäisen Raumanpitsiviikon pääosassa loisti Anna Palmun ja Eeva Hallion johdolla koottu näyttely, joka esitteli toistasataa raumalaiskotien kätköistä esiin kaivettua pitsiaarretta. Myynnissä oli ensimmäistä kertaa raumanpitsin tavaramerkillä nimettyä pitsiä, ja raumalaiset nyplääjät esittelivät taitojaan taidemuseon lisäksi Poroholman retkeilykeskuksessa. Pinnalan pihassa viihdyttivät musiikki- ja kansantanhutilaisuudet, ja opastetut turistikierrokset johdattelivat pitsivieraita Vanhan Rauman saloihin.

Raumalainen mestarinyplääjä Anna Palmu nyplää ensimmäisen Raumanpitsiviikon avajaisissa taidemuseon vintillä vuonna 1971. Kuva: Rauman museo

Raumanpitsiviikko oli menestystarina jo syntyessään – pitsinäyttelyyn tutustui tuhansia vieraita, kaukaisimmat Amerikasta asti, ja pitsitilaukset työllistivät nyplääjiä pariksi vuodeksi eteenpäin. Varmistaakseen, ettei kaupungin virallinen taho enää unohtaisi tämän vaatimattoman käsityötaidon harjoittajia, päättivät Raumanpitsiviikon järjestäjät lahjoittaa kaupunginjohtaja E.H. Oksasen rintataskuun oman raumanpitsiliinan.

Eikä Rauma ole sen koommin laiminlyönyt pitsejään.

Äänitiedostossa Aila Rismala muistelee pitsimalleja sekä Raumanpitsiviikkon ensimmäisiä näyttelyitä. Äänitys: Tomi Salminen 2019.

1972 – Trumbuttajan paluu

Menestyksestään huolimatta ei ensimmäinen Raumanpitsiviikko välttynyt kritiikiltä. Paikallislehti Länsi-Suomen yleisönosastolle kirjoittanut turkulaisvieras moitti kommentissaan huonoa tiedottamista, kun ”taksimiäskään” ei osannut häntä pitsinäyttelyyn viedä. ”Pankka trumputtaja liikkel”, hän kehotti kirjoituksessaan. Matkailulautakunta kuunteli kehitysehdotuksia tarkalla korvalla; jo seuraavana vuonna entisaikojen tiedottajana tunnettu Pyyrman trumbutti Raumanpitsiviikon avatuksi ja on tehnyt niin joka vuosi siitä lähtien.

Toisena tapahtumavuotenaan Raumanpitsiviikko järjestettiin 10 000 markan määrärahan turvin. Ohjelma laajeni pitsinäyttelystä pelimannimusiikkiin, taidenäyttelyihin, purjehduksiin sekä ”Marttattem puffettiin”, jonka perinneruokia lapskoussia, topseilvellinkiä ja pankakkoa Pitsiviikon vieraat kerääntyvät jonottamaan satapäin kymmenien vuosien jälkeenkin. Toinen Raumanpitsiviikko synnytti myös tiistaiset toritanssit, jonka buffetista vastasi Rauman Lukko.

Taidemuseon pitsinäyttely säilytti suosionsa – kerrotaan, että pitsit myytiin loppuun jo ensimmäisenä päivänä, ja nyplääjät joutuivat myymään jopa näytteillä olleita pitsejä.

Nykyinen Pyyrman Aki Peippo kertoo ääniklipillä Pyyrmanin tehtävistä Pitsiviikolla ja miten perinne herätettiin henkiin 1950-luvulla. 

1973 – Pitsien rinnalle pala entisajan Raumaa

Kolmannen Raumanpitsiviikon kynnyksellä kaupunkilaisilta kaivattiin jälleen kädenojennusta. Taidemuseon pitsinäyttelyn yhteyteen haluttiin luoda 1800-luvun raumalaiskodin interiööri yhteistyössä Rauman museon kanssa. Entisaikojen raumalaiskotia varten paikallisilta pyydettiin näytille aitoja, raumanpitsiin liittyviä käsitöitä ja pitsinnypläykseen liittyviä taideteoksia mutta myös meriaiheisia tauluja ja laivojen pienoismalleja.

Näyttelytarjonnan lisäksi Raumanpitsiviikon musiikillinen anti monipuolistui. Jungmannien, Firapelipelimannien ja Kaupunginorkesterin esitysten lisäksi taidemuseon pihalla raikasivat yhteislaulutilaisuudet. Pitsinäyttelyssä kävi tapahtuman aikana 5 500 vierasta, jotka saivat maistaakseen myös perinteisiä raumanpikkuleipiä.


”Vanhat raumanpikkuleivät olivat suuria ja herkullisia, ja niiden resepti pidettiin yhtä salassa kuin konsanaan pitsinmallit ennen vanhaan”, pitsinäyttelyssä vieraillut paikallinen muistelee Länsi-Suomen haastattelussa.


Kolmannen Raumanpitsiviikon näyttelyn pitsiteoksia Pinnalassa vuonna 1973. Kuvat: Rauman museo

1974 – Raumanpitsiviikko ylittää 10 000 kävijän rajan


”Vanhan kansanperinteen säilyttäminen raumanpitsin muodossa on kaunista kuin monisärmäinen timantti.” –Neljännen Raumanpitsiviikon avannut kansanedustaja Pirkko Työläjärvi

Nelivuotias Raumanpitsiviikko oli vakiinnuttanut paikkansa Rauman kesässä ja pitsivieraiden mielissä. Pienen talkooryhmän ponnistuksesta syntynyt tapahtuma keräsi tilaisuuksiinsa ensi kertaa yli 10 000 kävijää. Pitsinnypläys alkoi vihdoin näkyä myös Raumanpitsiviikon ulkopuolella: Kirstin talon pihassa oli nyplääjä joka sunnuntai koko kesän ajan, ja Anna Palmu paljasti Länsi-Suomen haastattelussa nyplääjien haaveesta perustaa Raumalle erityinen Pits-Puad joko museon tai Kirstin talon yhteyteen.

1975 – Raumanpitsien nypläysopas näkee päivänvalon

Viidennen Raumanpitsiviikon alla kaupungin tiedote kuuluttaa ilosanomaa: ”Nyt Raumalla on viitisensataa nyplääjää, joukossa muutamia miehiäkin. Nypläys on saanut 1970-luvulla uutta vauhtia, ja varsinkin muualta tulevat ovat halukkaita näkemään, miten aito, hienosta pellavalangasta tehty raumanpitsi syntyy.”

Taloudellisesti ei pitsinnypläys Raumanpitsiviikon suosiosta huolimatta kannattanut. Nyplääjän tuntipalkaksi laskettiin noin 50 penniä, jos sitäkään. Raumanpitsiviikon tarkoituksena olikin saada ihmiset ymmärtämään pitsien todellinen arvo.

Rauman pitsiyhteisön sinnikäs työ jatkui – vuonna 1975 julkaistiin Rauman oman pitsi-insinöörin, Nypläyksen Harrastajien puheenjohtajan John Östmanin kirjoittama raumanpitsien nypläysopas, jota myytiin ensimmäisen vuoden aikana yli 10 000 markan arvosta.

1976 – Kunnianosoitus nyplääjien työlle

Kuudes Raumanpitsiviikko toi kauppatorille kaksipäiväiset pitsimarkkinat, joiden yhteydessä järjestetty Sävel on vapaa -tilaisuus antoi kenelle tahansa mahdollisuuden esitellä laulutaitojaan markkinayleisön iloksi. Samana vuonna lanseerattu Raumanmeren päivä ylisti raumalaista merenkulun historiaa, ja kansanmusiikkikin sai oman teemapäivänsä. Päätapahtuma oli Kauko Räikkeen Nyplääjäpatsaan julkistus, joka keräsi Helsingintorille satoja ihmisiä – ja saman patsaan ympärille me nykyäänkin kokoonnumme juhlistamaan Pitsiviikon alkua.


”Pitsimarkkinoille saapunee niin kymmeniä raumalaisia kuin ulkopaikkakuntalaisiakin helppoheikkejä! Myytävää tavaraa tulee olemaan nuppineuloista autoihin.” –Rauman kaupungin tiedote vuodelta 1976

Kuudennen Raumanpitsiviikon kävijämäärä kohosi 25 000 pitsivieraaseen, mikä oli yli kaksinkertainen edeltävään vuoteen verrattuna. Kansalaisopistot myös muualla Suomessa olivat ottaneet pitsinnypläyksen ohjelmistoonsa, ja harrastajia arvioitiin olevan jo yli 5 000 kautta maan.

Lieneekin syytä kysyä, oliko Raumanpitsiviikolla osansa pitsinnypläystaidon elpymiseen koko Suomessa, ei ainoastaan Raumalla?


Kuudennen Raumanpitsiviikon päätapahtuma oli Kauko Räikkeen Nyplääjäpatsaan julkistus Helsingintorilla.
Samalla viikolla todistettiin toistakin patsaanjulkistusta, kun karjalaissiirtolaisten muistomerkki, kuvanveistäjä Aila Salon teos Vaikeuksien kautta voittoon, luovutettiin Rauman kaupungille vesitornin mäellä.
Kuvat: Rauman museo

1977 – Pitsitanhu pyörähtää ensiesitykseen

Seitsemännen Raumanpitsiviikon uutuutena tanssiryhmä Mirku Flika esitti taidemuseon pihamaalla kaikkien aikojen ensimmäisen Pitsitanhun tai Pitsitanssin, kuten me sen nykyisin paremmin tunnemme. Jälleen syntyi uusi perinne, joka on säilynyt katkeamattomana tähän päivään asti.

Raumanpitsiviikko kukoisti ja kasvoi, mutta vuosi 1977 oli myös erään aikakauden päätös. Rauman pitsi-insinööri John Östman oli jättämässä taakseen lähes 30 vuotta kestäneen puheenjohtajatoimensa Nypläyksen Harrastajissa. Virstanpylvään huomioi myös Aamulehti, joka kirjoitti: ”Jos Raumaa pidetään Suomen pitsinnypläyksen pääkaupunkina, on John Östman sen ehdoton pääministeri”.

Mirku Flika -tanssiryhmän Mirjam Syrjänen kehitti Pitsitanssin taiteilija Aila Salon idean pohjalta. Ensimmäinen Pitsitanssi pyörähdeltiin Kalevi Korhosen säveltämän Pitsinnypläysvalssin tahdissa Rauman Pelimannien säestämänä. Kuva: Rauman museo

1978 – Raumanpitsiviikolle lisää ihailun kohteita

Taidemuseon pitsinäyttely porskutteli suosionsa huipulla. Kahdeksannen Raumanpitsiviikon aikana näyttelyssä esiteltyjä 142 raumanpitsiä kävi ihailemassa huimat 18 794 silmäparia. Raumanpitsejä täydensivät karjalaiset nyytingit, huittislaisen pitsitaiturin Eeva-Liisa Kortelahden työt sekä ensimmäisenä kansainvälisenä häivähdyksenä Vanhalla Raatihuoneella toimivassa Rauman museossa esillä olleet slovakialaiset pitsit.

Kansainvälisen pitsinäyttelyn ohessa kahdeksas Raumanpitsiviikko synnytti toisenkin pitkäikäisen perinteen, kun SPR:n toritapahtuman yleisömagneetiksi luotu pitsimissikilpailu kruunasi ensimmäisen voittajansa, 17-vuotiaan parturikampaajan Jaana Saarnion.


”Ja niinhän siinä kävi, että pitsimissikisasta todella tuli tapahtuma, joka veti väkeä paikalle runsain mitoin heti ensimmäisestä kisasta lähtien. ”Ei oo ikinä ollut Rauman tori näin piukassa väkeä!”, totesi ensimmäisen kisan järjestystä valvonut poliisi paikallislehden haastattelussa.
Mikä parasta, kisan vetovoima on tallella tänäkin päivänä, sillä finaalitapahtumaa tulee katsomaan tuhansia ihmisiä,  mikä on enemmän kuin missään muussa kotimaisessa kauneuskisassa paikan päällä.” –Lähde: Pitsimissi.fi

Pitsimissikisa oli alkuaikoina hyvin erilainen kuin tänään. Pitsimissiehdokkaita kutsuttiin mukaan suoraan yleisöstä, esiintyä sai omissa vaatteissaan eikä täysi-ikäisyydenkään kanssa ollut niin tarkkaa: nuorin pitsimissi oli 15-vuotias kruunauksensa aikaan, ja Rauman ensimmäinen pitsimissikin sai tittelinsä sattuman seurauksena. Hänellä ei nimittäin ollut aikomustakaan osallistua kilpailuun vaan hänet suostuteltiin mukaan vain hetki ennen kisan alkua.

 1. Kahdeksannen Raumanpitsiviikon pitsinäyttely houkutteli taidemuseoon lähes 19 000 ihmistä.
 2. Kahdeksannen Raumanpitsiviikon tapahtumat vetivät kauppatorin täyteen väkeä.
 3. Kauppatorilla esiintyi muun muassa Stavangerin sisälähetyksen soittokunta.
4. Kauppatorilla yleisö seurasi tiiviisti esiintyjiä.
 5. Taidemuseon näyttelyvieraat pääsivät seuraamaan nyplääjiä ja nyytinkien tekijöitä työssään.
Kuvat: Rauman museo

1979 – Raumanpitsiviikosta Rauman pitsiviikko

1970-luvun päättyessä ei ollut epäselvää, oliko Pitsiviikko onnistunut tavoitteessaan kaivaa raumalainen pitsi ja nypläystaito esiin romantiikan tomun alta. Tapahtuman kävijämäärä oli kohonnut 73 000 pitsivieraaseen, joita saapui entistä enemmän Rauman ja koko Suomen ulkopuolelta. Tapahtuma oli löytänyt uomansa, ja yhdeksännen tapahtuman suurin muutos oli kirjoitusasun vaihtuminen muotoon, jona sen nykyäänkin tunnemme: Rauman pitsiviikko.

Nypläyksen Harrastajat saavutti vuosikymmenen lopuksi suurimman tavoitteensa. Yhdeksännen Pitsiviikon kunniaksi Kirstin talossa ovensa avasi ensi kertaa Pitsisoppi, josta on saanut alkunsa Vanhassa Raumassa yhä palveleva Pits-Priia.


”Raumanpitsi ei ole vain mestarillista käsityötä – se on mitä suurimmassa määrin hilpeää tarinaa omalaatuisesta kotiseutuperinteestä ja sen persoonallisista vaalijoista. Kun raumalainen Biinu-rouva nypläsi pitsejään, hän nypläsi myös historian lehdille koristeellisen sarjan hauskoja tarinoita, viehättäviä legendoja, muistoja niistä raumalaisista, jotka ovat olleet luomassa Nortamon ikuistamaa raumalaismentaliteettia. Raikkaan merituulen mukanaan tuomat pitsimynsterit – merimiehethän ne nypläyksen Raumalle toivat myöhäiskeskiajalla – ovat osa vilkasverisen kaupungin tunnelmaa, sitä lähes käsinkosketeltavaa, joka tulee vastaan vanhan kaupunginosan kapeilla kujilla mutta myös vilkkaan teollisuus-Rauman elämänmenon hyörinässä.”
–Rauman kaupungin tiedote 1970-luvulta

Kuuskajaskarin varusmiehet tanssittivat pitsimissiehdokkaita yhdeksännellä Pitsiviikolla vuonna 1979. Kuva: Rauman museo